maanantai 24. marraskuuta 2008

Sateina mä kiersin taivaita
Värisin kuin tuuli yksin yössä
Sateina mä löysin auringon
Mutten hukkunut sen valohon
Vapaus lentää korkealla niin
Rakkaudesta meidät vapautettiin
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

Miia kirjoitti...

tajunnan virta on jännä asia ;0)

25. marraskuuta 2008 klo 1.48
Unisilmä kirjoitti...

Tuuli puhaltaa hiuksiisi
heittää suloisen suudelman kirkkaalle otsallesi

4. joulukuuta 2008 klo 11.04
Unisilmä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
4. joulukuuta 2008 klo 11.05

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)