Silmät, silmäni niihin takertunut mustuus onko koskaan katoava?
Sekoittuva se on väreihin elämän.
Kudon unen verkon johon suloisesti ajaudun.
Ajaudun kuin oksa puun tyynellä joella.
Joki joka itsessään on täynnä muistoja, muistoja sinusta, meistä.
Joen varsi tulessa.
Kaksi kuolemaa hukkuminen omiin silmiin.
Se on yksi.
2 kommenttia:
hienoja mietteitä, serkkuseni =)
itse asiassa munkin pitäisi kirjotella enemmän, mutten saa aikaiseksi tarpeeksi usein..
Kuka tämän blogin takana on? Kuka on kyykaani?
Lähetä kommentti