Niin kai kohtalo ohjailee
Hiljalleen, hiljalleen
Niin kai haaveet haipuu
Hiljalleen, hiljalleen
Talvi saa voimansa jostain syvältä
Syksyn kyyneleiden lomasta
Sade piiskaa pelkoni pois
Siipien suojassa kuolla ei voi
Savu kaupungin yksinäisissä valoissa
Uurteet syvenevät ikkunat itkevät
Öisessä maalauksessa on voimaa
Veri nukkuu vieraiden sylissä
Etäinen aurinko hymyilee kylmästi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti